HIRSITYÖKALUJA

Pullotunkki on korvaamaton apuri, kun taapelista otetaan hirsiä pois. Akselin hommana on paineen levitys. Tunkin latvaan on rälläköity akselin halkaisijaa vastaava ura.

Makitan hirsikairalla tein vaarnan reiät. 35 millinen terä ja jäinen kuusitukki – muutaman kerran tuuletusraoista pöllähti lasikuidunkatkuinen savu. Käryä ei ilmaantunut sen jälkeen kun ryhdyin nostelemaan terää poratessa. Myöhemmin vaihdoin kolmikakkoseen, se menee keveyemmin.

Viidensadan reiän jälkeen poran kahva jäi käteen – muovirunkoon jyrsityt kierteet olivat porkkaantuneet pilalle. Löysin 16 millisen  kierretangon pätkän, jolle tein sopivat kierteet poran kylkeen. Liimaa väliin ja pultti lujasti kiinni ja vielä mutterikiristys päälle. Ergonomia ei ollut alkuperäisen luokkaa, mutta kestävä siitä tuli.

Makitan pikkurälläkkä ja WoodCarwer- terä. Tällä syntyi varauskourun pohjan lopullinen muoto. Hyvät pisteet on annettava molemmille. Ihmeen pitkät olivat jyrsinterän teroitusvälit. Makita uurasti savuamatta alavarvista kurkihirteen.

Kuminuija ei ollut mitenkään optimaalinen valinta talttaukseen. Painavampi visakoivunuija olisi ollut sopivampi.

Salvosten viimeistelytaltat. Mukavaa oli työnteko näillä sen jälkeen, kun huopatahkolla kiillotti kärjen partaveitsen teräväksi. Pehmeästi irtosi lastu. Oksaa ei auttanut taltata näillä, ohueksi teroitettu kärki taittui niissä.

Rautakaupan hyllyssä oli kaksi sinkilävasaraa. Ostin niistä pienemmän pellavanitojaksi. Jonkun ajan päästä ostin toisen samanlaisen. Sitten ostin se isomman. Se on hyvä.

Rastos Knive.

Salvoksen sommitteluun ja piirtämiseen tarvitaan nämä.

Jos ryhdyt näihin hommiin, niin liimaa vatupassin selkään ja kylkeen sikafleksillä kerros karkeaa hiomapaperia. Muuttuu tällääminen helpoksi kun ei passi lipsahda aina kun juuri kun on saamassa viivan piirretyksi.

Romutukussa kysyin myyjämieheltä olisiko huurtumattomia ritilämallin suojalaseja hirsihommiin. Työkaluosastolta ei löytynyt, mutta kohta mentiin hevososastolle ja hän kaivoi raippojen ja kypärien joukosta käteensä kärpäslasit. Löydöstä ilahtuneena astelin ulos kaupasta. Nyt näkee vaikka hengittäisi ja ei tarvi illalla kaivaa lastuja luomien alta.

Palasin noutamaan jotain unohtunutta ja kuulin kuinka myyjä selitti toiselle hyvää juttua hirsiveistäjästä, joka osti kärpäslasit. Etenin heidän ohitseen katveista reittiä pitkin, etten tärvelisi maukasta hetkeä.

Kumikahvaton vasara on hyvä vaarnatuurna.

Sorkkarautaa tarvi telinehommissa.

Raskas nuija ja rouhea taltta – niillä irtoaa oksakohdat salvosten tieltä.

Pitkä passi otti kovan osuman ja vääntyi mutkalle, mutta sen silmät eivät särkyneet. Linsseille tuli tärkeä tehtävä tarkkuuskynävaran varressa. Saunan teossa varasin hirret harjateräksen pätkällä – tämä työkalu olisi vähentänyt työmäärää kymmenillä tunneilla silloin. Talosavotassa kirkastui tämän työkalun arvo. Isot, muhkuraiset hirren asettuivat tiiviisti toisiinsa kerralla yksi toisensa jälkeen.

Kopiokampa, romuista rakenneltu. Täysin oleellinen apuväline, kun tavoitteena on että hirsien väliin jää tasaisen ohut tilkeontelo. Myöhemmin melkolailla luovuin sen käytöstä, aloin tekemään tilkeontelosta hieman avarampia ja käyttämään eristettä hieman reilummin. Hyvä tuli niinkin ja homma oli sujuvampaa.

Piirtoremmi – sahausviivat pelkan selkään.

Hyvän vuolupuukon sain isältä lainaksi. Työ sujuu hienosti, kun opetteli tekemään teroituksen oikein. Teräkulma on noin 25 astetta. Terän kärjessä on vielä millin levyinen kantti noin 30 asteen teroituskulmalla – ilman tätä terän kärki murtuisi jatkuvasti. Terän alapinnassa on oltava noin 2 millin levyinen hionta palko, jonka tason linjalle sattuu myös terän alareunan takasärmä – tällöin terä ei sukella puuhun, vaan menee niin kuin pitääkin. Laita muistiin, jos vuolupuukkoa käytät – tämän tiedon löytääkseen oli palattava aika monta kertaa tahkon ääreen.

Pelkanselkäkirves, varausurakirves ja vaarnakirves.

Kun Stihl 260 sammui eikä enää käynnistynyt hain vähän kevyemmän Huskun. Valinta oli hyvä, koska tällä sai sahatuksi varausten lisäksi salvokset. Stihl 260 oli siihen hommaan liian painava.

Pakki putosi telineiltä alas. Työkaluja hangesta kaivaessani päätin tehdä asialle jotain – syntyi jalkapakki.

                                                        Hirsinuija – kiitos Kopetsun!

Jarrusaapas. Alkuun käytin ruuveja, joiden kannat rälläköin karheiksi. Sitten hokasin paukuttaa sinkilävasaralla pohjan niittejä täyteen. Siitä tuli ihan hyvä karheus. Kun syksyllä laittaa nastat paikoilleen, on pinnat kuluneet kesään mennessä sileiksi.

Veivattava hirsihollari. Näiden avulla on hirren piirtoasemointi aika ketterää ja tosi tarkkaa. Homma sujuvoitui selvästi vielä, kun tein säätöruuveista akkuporavetoisia.