PIENI HIRSIKEHÄ Murtoselän äärellä korvessa kasvoi pitkiä kuusia, juurillaan kiviä ja sammalta. Entisajan seinävärkit. Se oli lokakuuta. Kuurainen aamu nousemassa selän takaa. Sääli olisi rikkoa sellaisen syysaamun rauha, mielummin antaisi sen vain viipyä, mutta. Nykäisin sahan käyntiin ja annoin terän painua kilpikaarnan läpi vanhaan puuhun. Iso mänty kaatui varvikkoon. Siitä alkoi pesänteko. Tähän pudotan ankkurin Siinä on nyt iso mänty pitkällään maassa. Ikää sillä on vähän toistasataa vuotta, kaunis vanha puu, reilut kaksi vaaksaa juuresta. Jos tekisi huussista vähän pottulaatikkoa isomman. Pohja saisi olla puolitoista metriä kanttiinsa, korkeutta vähän yli kaksi metriä. Karsin nyt alkuun, sitten pätkin sen. Siitä tulee puolenkymmentä tarpeeksi paksua tukkia. Veistän ne ensin seinälle ja mietin sitten lisää. Karsinta Hän ajoi uudella sahallaan tankin toisensa perään kaasu pohjassa. Sahasi tukit korvakuulolta noin neljän tuuman pelkoiksi. Sahan sointi oli tiukka ja särötön. K...
Kuusen siemeniä lenteli tuulessa. Kevät eteni ja kivien välistä juoksivat vedet järviin. Murtoselkä tummui ja repesi keskeltä, sulaan laskeutui lintu. Yli jääkenttien, läpi valoisien öiden kaikui kuiikkka, kuiiikkka, kuiiikka, kui. Kaunis ja painava laulu. Mitä se lauloikaan? Kuikka kuikka kui Jos sellaisena yönä soutaa järvenselkää, jättää veneen lipumaan ja kuuntelee, siellä se pian taas laulaa. Ääni purkautuu ilmoille linnun uumenista, kantaa yli selän, siroutuu kivistä ja kallioista eri suuntiin, vaimenee muttei katoa. Kuin vene olisi ankkurissa suuren katedraalin keskellä ja sen holveissa kaikuisi alkulinnun ääni. Katedraali Siinä voi häivähdyksen verran aistia jotain mikä on aina ollut, on yhä ja jonka soisi aina jatkuvan. Kuin astuisi kilpikaarnaiseen honkametsään tai kävelisi ikivanhan kaupungin kaduilla. Linnun äneen on kinostunut paljon aikaa, tulee tyynempi olo sen kuulossa. Olen täällä ohikulkumatkalla, kaadan puita, kiilaan kiviä halki, rakentelen tuulensuojaa. Tuule...