PIENI HIRSIKEHÄ

Murtoselän äärellä korvessa kasvoi pitkiä kuusia, juurillaan kiviä ja sammalta. Entisajan seinävärkit. Se oli lokakuuta. Kuurainen aamu nousemassa selän takaa. Sääli olisi rikkoa sellaisen syysaamun rauha, mielummin antaisi sen vain viipyä, mutta.  Nykäisin sahan käyntiin ja annoin terän painua kilpikaarnan läpi vanhaan puuhun. Iso mänty kaatui varvikkoon. Siitä alkoi pesänteko.

Tähän pudotan ankkurin

Siinä on nyt iso mänty pitkällään maassa. Ikää sillä on vähän toistasataa vuotta, kaunis vanha puu, reilut kaksi vaaksaa juuresta. Jos tekisi huussista vähän pottulaatikkoa isomman. Pohja saisi olla puolitoista metriä kanttiinsa, korkeutta vähän yli kaksi metriä. Karsin nyt alkuun, sitten pätkin sen. Siitä tulee puolenkymmentä tarpeeksi paksua tukkia. Veistän ne ensin seinälle ja mietin sitten lisää.

Karsinta

Hän ajoi uudella sahallaan tankin toisensa perään kaasu pohjassa. Sahasi tukit korvakuulolta noin neljän tuuman pelkoiksi. Sahan sointi oli tiukka ja särötön. Kaikki oli alussa ja kunnossa, eikä ollut kovin suuria suunnitelmia mielessä, senkun touhusi. Tässä nyt on tämä tontti ja tämä lokuinen aamu noussut, voisi kokeilla eka kertaa hirsien salvomista, ihan kiinnostava juttu.

tämä lokakuinen aamu

Pöllit oli sahattu pelkkahirsiksi, hän katseli jo seuraavaa puuta, kaadan tuon ison kuusen, pätkin ja siivutan senkin. Siinä on hyvältä tuoksuva kasa ensimmäistä hirsikehää varten! Päivä painuu ja hämärtyy, hän kävelee rantaan. Tumman selän takaa näkyy himmeästi jonkun talon valo. Taivaalla näkyy tähtiä, tuulee pohjoisesta. Täytyy löytää tuulensuoja. Kuusen alla on painanne, siihen retkipatja ja makuupussi. Tuima on tuuli ja pimeä on taivo. Uni tulee.

Salvonta

Aamu on kolea. Kun ei ole alkeellisintakaan suojaa makuupussin lisäksi, on lämpö otettava työstä. Etsiskelen sopivia kiviä, tarvitsen neljä kiveä nurkkien alle. Yritän kiilata ne ihan passiin.

lämpö on otettava työstä

Sitten salvomaan, ensin on tehtävä hirsivara. Veistän männyn oksasta haarakepin, jonka toiseen sakaraan surraan teipillä permanenttitussin kiinni. Alkeellinen se on, epätarkka ja rouhea, mutta riittävä – saahan huussissa ilma kiertää.

Piirrän ja sahaan alavarvin aloitushirret lohenpyrtöille. Veistopukkeja ei ole, joten työstö tapahtuu lähinnä maassa. Koittaa ensimmäisen hirren piirto. Nostan uuden puun kehälle, niin, että sen päät yltävät valmiiden lohenpyrstöjen päälle. Kopioin oksavaralla alahirsien pyrstön muodot ylempään. Sahaan salvokset ja loksautan ensimmäisen liitoksen paikoilleen. Salvokseen jää ronskin veistotaktiikan ansiosta tilkevaraa aikalailla. Keräilen sammalta kivien päältä, asettelen niitä salvosten väliin ja junttaan liitoksen tiiviimmäksi tukin pätkällä.

Keräilen sammalta

Työ alkaa sujua. Piirrän ja sahaan, keräilen sammalia välillä. Toisen veistopäivän iltana veistän oviaukon ylittävän hirren ja siinä se on. Kehä on tehty. Se näyttää ihan hyvältä vähän matkan päästä. Ilmeikäs. Hyvin sopii yhteen äsken veistetyt puut ja sammal - niiden tuoksut käy yhteen ja värit ja kaikki.

Hyvin sopii yhteen

Siihen se jäi ilman kattoa seisomaan syksyn sateisiin. Talvi pyrytti lumet kehään. Tuli toinenkin talvi ja toiset työt. Säältä suojaamaton kehä harmaantui, otti vihreää kasvustoa pintaan ja alkoi hiukan lahotakin.Työkaluvarastona se toimi. Kun siitä puhuttiin, niin kuulosti ettei se ehkä jää tälle tontille. On vähän liian pieni ja auttamatta liian rouheasti tehty. Kötöstys.

Hirsien merkkaus

Myöhemmin tuli kuitenkin ajatus, jos siitä sittenkin saisi tehtyä kauniin. Jos höyläisi ensin moottorisahan jäljet suurinpiirtein pois. Jostakin vanha peiliovi siihen. Kivijalka siihen alle näistä kivistä mitä tässä on. Huopakatto vielä ja siistit lippalaudat. Voisihan siitä saada ihan hyvän huussin. Eipä heitetä vielä pois.

Kesäloman alkaessa otin akkuporan ja menin kehälle. Porasin hirsien päihin paikannuskoodit. Yläriville laitoin seinän järjestysluvun mukaisen määrän reikiä. Keskiriville hirren järjestysluvun alhaalta alkaen ja kolmannelle riville lukeman, joka kertoi hirren pätkän järjestysluvun, mikäli hirsiä oli samalla seinustalla useampi peräkkäin. Järjetysluku kasvoi myötäpäivään kiertäen kun ylhäältä katsotaan. Kolme riviä reikiä joka hirren päähän.

Huussin kivijalka

Kärräsin kuivahtaneen kehän muutamassa erässä rantaan, mukavan kevyitä puita. Sopiva huussin paikka löytyi saunan ja venevajan välisestä notkosta, siitä kuljetaan paljon. Kärräsin lähettyviltä ison kivikasan hirsien viereen. Muutamat kivet olivat liian järeitä nostamista ajatellen, ne täytyi kierittää työmaalle. Kivistä syntyi neliön muotoinen kivijalka, hienommin sanottuna rakensin luonnonkivisokkelin. Tilkin vielä kaikki raot pienillä kiilakivillä. Perustuskivet asettuivat jämäkästi paikoilleen. Saattaahan niitä vähän routa nostella, mutta eiköhän se ole ihan ok, tämä nyt on vähän tämmöistä majantekohommaa. Levittelin kivien päälle kattohuopakaistaleen.

eiköhän se ole ihan ok

Seinät, ovi ja katto

Sitten hirsien kimppuun. Höyläsin alkuun laajat pinnat ja silotin selänsyrjät vuolupuukolla, ulkonäkö siistiytyi huomattavasti, tästähän taitaa tulla ihan asiallinen. Hain metsästä ison kasan eristettä; rahkasammalta ja karhunsammalta, joukossa vanamoita ja puolukan varpuja, saavat olla siellä kaikki. Sitten vain vuoronperään sammalta hirren niskaan ja uutta hirttä päälle. En tapittanut seiniä. Toimii tämä näinkin, salvokset pitelevät seiniä paikoillaan. Siihen se asettuu.

Kirkonkylällä purettiin pappilaa. Kaivurimies ammensi sotkuja kuormalavalle ja soitti, että täällä olisi nyt purkutiiliä ja oviakin. Menin katsomaan ja löysin lavalta vanhan peilioven ja karmitkin. Lyhensin oven sopivaksi ja laitoin huussiin. Kärkkäisen antiikkihaan ruuvasin oveen ja karmilaudoiksi ruuvasin leveitä, harmaita lautoja. Haka hajosi aika pian. Se katkesi.

Sitten kattohommiin, ensin pitää tehdä ristikot. Työmaan nurkista löytyi sopivaa lankkua, joista naulasin kattoristikot ja laudoituksen naulasin kiinni ristikoihin ja siihen npäälle naulasin mustaa palahuopaa. Huovan laitto oli koko homman raskain osuus. Aika epäergonomista hommaa jyrkällä katolla helteessä, piti uittaa pipoa järvessä aina vähän päästä.

Kiviportaat ja myrskypainot

Portaat pitää saada huussiin, onhan oviaukko yli puoli metriä irti maasta. Pitäisi tehdä kauniit ja kestävät niistä. Tehdään näistä kivistä mitä tässä on, kärrätään kauempaa vähän lisää. Ladoin kivistä kehämäisesti laajenevat rappuset. Tukin välit täyteen kiilakiviä. Loput raot multasin ja vaimo laittoi ruohon siemenet joukkoon. Hän myös maalasi lattian siniseksi ja sisäseinät valkoisiksi. Kannoin Biolanin kompostikäymälän ovesta sisään ja istutin sen lattia-aukkoon. Alkoi näyttää valmiilta. Yksi juttu vielä mietitytti.

Juuri valmistunut!

Hän maalasi

Jos koillisesta nousee myrsky, puhaltaa suoraan selältä huussin seinään. Rakennus on aika korkea ja pikkusen huteran oloinen, se keinuu kun sitä työntelee, on niin paljon sammalta hirsien välissä. Täytyisi olla vakaampi.

Tunturissa ne sitovat rakennukset kallioihin harusvaijereilla. Siinä olisi kyllä tietynlaista tunnelmaa, jos tekisi niin. Muistaisi aina Beltsanin kämpän, kun näkisi ne vaijerit. Sitten on kyllä näitä kiviäkin paljon ja välikatolla sopivasti tilaa. Jos haen tänne tikkaat ja laitan ne tuohon seinää vasten. Kuskaan sinne kiviä painoksi.

Ensimmäinen kehä

Huussi oli löytänyt paikkansa notkosta polun varrelta, joka vei saunalta venerantaan. Vaaleiksi höylätyt pelkkojen kyljet saivat muutamassa vuodessa kauniin harmajan sävyn ja ovi kävi melko tiuhaan. 

Se oli hyvä huussi; sopivasti tilaa, sininen lattia ja valkeat seinät, ihan nättikin. Ja kun antoi oven olla auki, näkyi siitä heinikkoa, rannan vino kuusi, kolme koivua ja lainehtiva selkä. Hyvät näkymät!

Muuton jälkeen huussia harvemmin tarvittiin. Se vain seisoi heinikossa kesät ja talvet lepäsi lumihangessa, kuin odotellen seuraavaa kesää tai jotain.

Se jotain tuli yhtenä helmikuun aamuna, kun vaimoni teki lähtöä töihin. Oli tainnut uni katkeilla yöllä - niinpä hän lähtiessä sanoi ehkä hieman tuskaisaan sävyyn, että nukkuisi puolet paremmin, jos pääsisi joka ilta saunaan. Sitten ovi painui kiinni. 

Olin sanonut alttarilla tahdon.

Jatkoin puuronsyöntiä ja mietin, että jotainhan asialle olisi tehtävä, mielummin nyt samantien. Sehän pitää ratkaista.

Aurinko alkoi nousta itäisten kukkuloiden takaa. Se valaisi puistikon ja kultasi huussinkin seinää. Tosiaan, tuotahan ei enää tuossa tarvi ja se plokkaa vähän näkymiäkin. Kai parempi jos sitä ei siinä olisikaan.

Lastasin ahkioon kuormaliinoja ja ketjutaljan. Otin merkkausvehkeet taskuun ja vedin kamppeet nietosten yli rantaan. Naulasin hirsien päihin sijaintimerkit. Kannoin pihalle komposti-istuimen ja revin lattiankin pois.

 Yritin tuupata rakennusta kumoon, mutta se vain huojui vaimeasti. Kiipesin katolle ja näpräsin nostoliinan koukun kiinni kattorakenteisiin. Parinkymmenen metrin päässä seisoi kuusi. Sen luo kahlasin ja jalustin vinssin kiinni. Vielä muutama liina peräkkäin ja tälli oli valmis.

Kiskoin ketjutaljasta ja kehä alkoi ratista. Pian se jo kohottui irti rannanpuolen sokkelista. Loikkasin maasta ja tartuin kiinni pingottuneeseen liinaan ja roikuin siinä puolivälin paikkeilla. Huussi humahti nurin, lumi pöllysi ilmaan ja katto kiepsahti pois kehän hartioilta. Kehän purku kävi kätevästi, senkun nosteli tapittamattomat hirret ahkioon.

Parikymmentä kertaa sai ahkio perässä kävellä ylös rannasta liiterin luo ja takaisin, että seinäpuut oli perillä seuraavassa kohteessa.

Mietin valkoista maalipintaa saunahirsien pinnoilla ja että aikaa myöten se varmaan alkaisi hilseillä siinä. Ei tuntunut kovin hyvältä se, joten höyläsin pinnat kutakuinkin puhtaiksi. Maalia jäi niihin kohtiin, joista moottorisaha oli aikoinaan rouhaissut syvemmältä. Ne jäljet sai jäädä siihen. Sehän on vain muistuma siitä mitä on ollut. 

Kasasin kehän rakoliiterin sisälle. Tein moottorisahalla ison läpiviennin takaseinään ja katkaisin pari pätkää pois liiterin takaseinästäkin. Siitä putki ulos, 100 milliä palovillaa ympärille ja teräsritilä vaipaksi. Ja tuonne ylös otsalautaan parilla ruuvilla ohut lenkkikettinki kiinni, vajaan puolenmetrin pätkä riittää. Ja ilmastointitorvi siihen lenkkiin, viisi metriä satakaksvitosta. Kunhan pelittää. Se täällä maalla niin.