Siirry pääsisältöön

Tekstit

PIENI HIRSIKEHÄ Murtoselän äärellä korvessa kasvoi pitkiä kuusia, juurillaan kiviä ja sammalta. Entisajan seinävärkit. Se oli lokakuuta. Kuurainen aamu nousemassa selän takaa. Sääli olisi rikkoa sellaisen syysaamun rauha, mielummin antaisi sen vain viipyä, mutta.  Nykäisin sahan käyntiin ja annoin terän painua kilpikaarnan läpi vanhaan puuhun. Iso mänty kaatui varvikkoon. Siitä alkoi pesänteko. Tähän pudotan ankkurin Siinä on nyt iso mänty pitkällään maassa. Ikää sillä on vähän toistasataa vuotta, kaunis vanha puu, reilut kaksi vaaksaa juuresta. Jos tekisi huussista vähän pottulaatikkoa isomman. Pohja saisi olla puolitoista metriä kanttiinsa, korkeutta vähän yli kaksi metriä. Karsin nyt alkuun, sitten pätkin sen. Siitä tulee puolenkymmentä tarpeeksi paksua tukkia. Veistän ne ensin seinälle ja mietin sitten lisää. Karsinta Hän ajoi uudella sahallaan tankin toisensa perään kaasu pohjassa. Sahasi tukit korvakuulolta noin neljän tuuman pelkoiksi. Sahan sointi oli tiukka ja särötön. Kaikk
Uusimmat tekstit
ALUSSA oli siemeniä tuulessa Ne olivat tulevien seinähirsien siemeniä. Ja kevät eteni ja kivien välistä juoksivat vedet järviin. Ja selkä tummui ja repesi keskeltä. Sulaan laskeutui lintu. Yli jääkenttien, läpi valoisien öiden kaikui se ääni. Kuuiikkka, kuiiikkka, kuiiikka, kui. Kaunis ja painava laulu. Mitä se lauloikaan? Mitä se lauloi? Jos sellaisena yönä soutaa järvenselkää, jättää veneen lipumaan ja kuuntelee. Siellä se taas pian laulaa. Ääni purkautuu ilmoille vesilinnun uumenista, kantaa yli selän, siroutuu kivistä ja kallioista eri suuntiin, vaimenee, melkein katoaa. Niin kuin vene olisi ankkurissa suuren katedraalin keskellä ja sen holveissa kaikuisi alkulinnun ääni. Suuren katedraalin keskellä Siinä voi häivähdyksen verran aistia jotain mikä on aina ollut ja vieläkin on ja jonka soisi aina olevankin, jotain arvokkaan tuntuista. Kuin astuisi kilpikaarnaiseen honkalehtoon tai kävelisi ikivanhan kaupungin kaduilla. Ääneen on kinostunut paljon aikaa, tulee tyynempi olo sen
  TALOPUUT Kun suunnitellaan hirsirakennusta, varsinkin jos ollaan taloa tekemässä, ei tarpeeksi suuria seinäpuita lödy välttämättä heti ihan helposti. Jos metsät kaadetaan sadan vuoden välein, ei puut ehdi kasvaa aivan siihen mittaan mitä pitäisi taloon tarvittaisiin. Tai jos ovatkin kasvaneet, ovat ehkä kasvaneet liian nopeasti. Sopivan puuerän etsinnässä pitää vähän nähdä vaivaa. Tämä talo tehdään kahdeksan tuuman pelkkahirsistä, latvahalkaisijan on siis oltava minimissään kaksikymmentäkahdeksan senttiä. Mistä sellaisia puita? Lähiseudun metsät ovat nuoria, onhan paikallinen sahalaitos niittänyt näitä korpia ja kolmekymmentä vuotta. Kun ympärilleen tähyilee on lähes kaikki puut alamittaisia talopuiksi. Talomäntyjä ei alkanut löytyä. Sitten menimme vierailulle tyvitukkitaloon. Talon omistaja kertoi, että jotkut tutkit ovat niin suuria, etteivät mahdu sisään sahan kidasta ja niitä saattaa kertyä sahan pihalle kasaan. Sellaisen lanssin oli mies löytänyt ja ostanut. Ne olivat kuusia.
HIRSISAUNA Huussia sahaillessa syttyi kipinä hirsihommiin. Ilmassa oli ollut ajatus, jos tehtäisiin sauna jostain vanhasta hirsikehästä. Kun huomasin että osaan tehdä salvoksia, vahvistui ajatus, että tehdään se sauna sittenkin uusista puista. Ei se liian iso homma ole ja tulee kestävämpikin. Tosin seiniltä jää pois se autenttinen ajan patina. Nurkkasalvosta miettiessä oli helppo päätyä lohenpyrstöön. Se näyttää hyvältä ja olin sen tekemistä jo kokeillut huussin nurkilla. Tekee nyt vain samat asiat paksumpiin hirsiin ja niin hyvin kuin osaa. oli helppo päätyä lohenpyrstöön Tuumasta toimeen Saunan piirustuksia alettiin hahmotella pohjakuvasta käsin. Äärimitoiksi kolme kertaa viisi, tuohon kolmonen ja tuohon vitonen, tasalukemat. Ehkä hieman alkeellista on nojailla kokonaislukuihin tässä yhteydesä. Mutta sitähän se on kun ei ole minkäänlaista kokemusta asiasta, sitä katselee aika rakeista kuvaa. Tärkeintä on päästä tekemään. Kattokulmaksi tuli 90 astetta samasta syystä Voisi olla ih